Kategoriat
Yhdistys

Liito-orava tuli kylään – mutta kuka maksaa suojelun laskun?

Laihian vaakunan oravan liitelevä serkku on noussut keskelle kiistaa. Miten liito-oravan suojelu vaikuttaa metsänomistajaan, ja miten valtio korvaa merkityksellisen haitan? Laihialainen.fi tutki myös korvausten historiaa.

Kuvitus: matkalaukkua kantava liito-orava keskustelee metsänomistajan kanssa pohjalaisen talon pihassa
Liito-orava saapuu matkalaukun kanssa maanomistajan juttusille. Kuvituskuva.

Laihian vaakunan hopeisella oravalla on metsissä liitelevä serkku: liito-orava. Nyt tämä serkku on noussut keskelle valtakunnallista kiistaa. Liito-oravan elinympäristöä pitää suojella, mutta metsänomistajat kysyvät, mitä tapahtuu, jos metsästä ei enää saa hakata puuta entiseen tapaan – ja kuka korvaa menetyksen? Laihialainen.fi tarkasteli korvauksia yli 20 vuoden ajalta.

Mistä liito-oravakiistassa on kysymys?

Liito-orava on tiukasti suojeltu laji. Luonnonsuojelulaki kieltää sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämisen ja heikentämisen. Kielto on voimassa suoraan lain nojalla: suojeltu paikka ei tarvitse erillistä suojelualuepäätöstä.

Marraskuussa 2026 julkiseen keskusteluun nousi Lupa- ja valvontaviraston uusi ohje. Sen mukaan tunnistettujen pesä- ja levähdyspuiden ympärille säästetään vähintään 0,5 hehtaarin hakkuista vapaa alue. Lisäksi ympärillä säilytetään muutamia hehtaareja liito-oravalle soveltuvaa metsää, jossa hakkuut eivät välttämättä ole kokonaan kiellettyjä, mutta niitä voidaan rajoittaa.

Metsänomistajan huoli on ymmärrettävä: metsä on usein merkittävä osa perheen tai maatilan varallisuutta. Puunmyyntitulot voivat liittyä investointeihin, lainoihin, sukupolvenvaihdokseen tai eläkepäiviin. Jos suunniteltu hakkuu estyy, haitta ei ole pelkkä karttamerkintä.

Metsänhoitoyhdistyksen edustaja: tarvitaan selkeät rajat ja korvaukset

Ylen helmikuussa 2026 julkaisemassa jutussa Metsänhoitoyhdistys Päijänteen myyntipäällikkö Henri Mommo toi esiin metsäammattilaisten tarpeen saada viranomaisilta selkeämpiä ohjeita ja maastossa tehtäviä selvityksiä. Mommo nosti esille myös valtion korvausvelvollisuuden: se perustuu lakiin eikä riipu vapaaehtoisen METSO-ohjelman rahoituksesta.

Metsänomistajien etujärjestö MTK arvosteli 3.11.2026 ohjetta ja varoitti niin sanotusta harmaasta suojelusta: maan käyttöä voi rajoittaa suoraan laista seuraava kielto, vaikka varsinaista luonnonsuojelualuetta ei perusteta. MTK arvioi ohjeen mahdolliseksi valtakunnalliseksi vaikutukseksi jopa 5–10 miljardia euroa. Se on järjestön arvio, ei todettu menetysten tai valtion korvausten määrä.

Suomen luonnonsuojeluliitto puolestaan pitää tarkennusta tarpeellisena, koska sen mukaan liito-oravan suojelu ei ole aiemmin ollut riittävän tehokasta. Lupa- ja valvontaviraston mukaan tavoitteena on yhdenmukaistaa valtakunnallisia käytäntöjä. Osapuolilla on siten erilainen näkemys ohjeen vaikutuksista, vaikka liito-oravan lakisääteistä suojaa on joka tapauksessa noudatettava.

Miten valtion korvaus oikeastaan toimii?

Luonnonsuojelulain 111 §:n mukaan valtio maksaa täyden korvauksen, jos liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikan suoja aiheuttaa maanomistajalle merkityksellistä haittaa. Jokainen hakkuurajoitus ei kuitenkaan automaattisesti oikeuta korvaukseen. Haitan merkityksellisyys ja määrä on arvioitava tapauskohtaisesti.

Metsänomistajan kannattaa pyytää kirjallisesti tieto kohteen sijainnista, lain perusteella tarvittavista rajoituksista ja sallituista metsätöistä. Taloudellista vaikutusta voidaan selvittää esimerkiksi metsäsuunnitelman, puustotietojen ja suunnitellun hakkuun avulla. Suojeluviranomaisen kanssa voidaan pyrkiä sopimaan korvauksesta tai muusta toteuttamistavasta.

Jos sopuun ei päästä, luonnonsuojelulain 113 § mahdollistaa korvaustoimituksen hakemisen Maanmittauslaitokselta. Siinä ratkaistaan korvauksen edellytykset ja määrä. Käyttöoikeuden rajoituksesta määrättävälle korvaukselle kertyy laissa tarkoitettua korkoa korvaustoimituksen hakemisesta lähtien.

Myös maksuaikataulu voi yllättää. Lain 115 §:n mukaan korvauksen maksaminen voidaan Lupa- ja valvontaviraston vaatimuksesta jakaa enintään neljään vuotuiseen erään. Jos haitan pysyvyyttä ei pystytä luotettavasti arvioimaan, korvaus voidaan tietyissä tilanteissa määrätä ensin enintään kymmenen vuoden ajalta.

Suojelukielto on siis voimassa heti, mutta mahdollinen korvaus voidaan joutua selvittämään erikseen. Tässä on maanomistajan oikeusturvan kannalta keskeinen ongelma.

Jo vuonna 2009 kysyttiin: missä ovat korvaukset?

Laihialainen.fi tarkasti myös vanhoja eduskunnan asiakirjoja. Kokoomuksen kansanedustaja Heikki A. Ollila kysyi vuonna 2009, kuinka liito-oravan suojelusta aiheutuvan merkityksellisen haitan korvausohjeita aiotaan kehittää.

Ympäristöministerin 17.6.2009 vastauksen mukaan vuosina 2004–2008 tehtiin 950 liito-oravaa koskevaa rajauspäätöstä. Korvausta oli maksettu viranomaispäätöksellä 20 alueesta. Lisäksi yksi korvaustoimitus oli saatu päätökseen; korvaus oli 4 040 euroa.

Nämä luvut eivät tarkoita, että lopuissa kohteissa korvausoikeus olisi evätty. Ministeriön mukaan monessa tapauksessa metsänkäsittelyä ei rajoitettu lainkaan tai haitta oli vähäinen. Samassa vastauksessa ministeriö luopui yleisistä euromääräisistä ohjekynnyksistä ja totesi, että merkityksellistä haittaa on arvioitava tapauskohtaisesti.

Hallituksen esityksessä vuodelta 2015 todettiin, että liito-oravasuojelusta oli maksettu vuodesta 2004 lähtien vain yksittäisiä korvauksia, yhteensä suuruusluokaltaan muutamia kymmeniä tuhansia euroja. Vuonna 2014 oli tehty 512 rajauspäätöstä, joista yli 60 prosentissa hakkuita ei tarvinnut rajoittaa alkuperäisestä suunnitelmasta.

Vuonna 2016 luovuttiin aiemmasta viranomaisen rajauspäätösmenettelystä, mutta itse suojelukielto ja valtion korvausvelvollisuus säilyivät. Korvausten toteutuneista määristä ja käsittelyajoista vuosilta 2016–2025 ei tätä selvitystä varten löytynyt kattavaa, yhtenäistä julkista valtakunnallista tilastoa.

Kokoomuksen arvot: omaisuudensuoja ja kannustava suojelu

Kokoomuksen eduskuntaryhmän vuonna 2021 hyväksymä metsälinjaus korostaa metsien kestävää käyttöä, metsänomistajien oikeuksia ja omaisuudensuojaa. Puolueen ympäristötavoitteissa painotetaan myös vapaaehtoisten suojeluratkaisujen ja kannustimien merkitystä.

Vapaaehtoisessa suojelussa, esimerkiksi METSO-ohjelmassa, maanomistaja voi sopia alueensa suojelusta ja korvauksesta. Se on eri asia kuin liito-oravan laissa säädetty lisääntymis- ja levähdyspaikan suoja, josta ei voi vapaasti kieltäytyä.

Puolueen dokumentoidut linjaukset tarjoavat näkökulman keskusteluun, mutta Kokoomuksen puoluejohdon erillistä, vahvistettua kannanottoa juuri marraskuun 2026 ohjeeseen ei tässä selvityksessä ole osoitettu. Myöskään yhden kansanedustajan vuoden 2009 kirjallinen kysymys ei sellaisenaan ole puolueen nykyinen kanta.

Miksei maanomistajalle kerrota korvauksesta heti?

Järjestelmää voisi kehittää yksinkertaiseen suuntaan. Kun viranomainen toteaa suojelutarpeen, maanomistajalle annettaisiin selkeä kartta, tieto sallituista metsätöistä, kuvaus taloudellisen haitan arvioinnista sekä ohjeet korvauksen hakemiseen. Samalla voitaisiin keskustella mahdollisuudesta vapaaehtoiseen, korvattuun lisäsuojeluun.

Tämä ei poistaisi liito-oravan laissa säädettyä suojaa. Se voisi kuitenkin vähentää epävarmuutta ja sitä kokemusta, että rajoitukset tulevat metsänomistajalle yllätyksenä.

Epävarmuus voi myös synnyttää kysymyksen, aikaistetaanko hakkuita siksi, että tulevia rajoituksia pelätään. Uuden ohjeen tällaisesta vaikutuksesta ei tässä selvityksessä ole tutkimusnäyttöä. Jo suojeltuja lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää tai heikentää myöskään ennakoivilla hakkuilla.

Myös kaavoitus voi rajoittaa maan käyttöä, mutta kaavojen korvausperusteet ovat eri asia kuin liito-oravan suojelun lakisääteiset haittakorvaukset. Niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa.

Laihian oravan serkku tarvitsee kodin – maanomistaja ennakoitavat pelisäännöt

Laihian vaakunan orava istuu kultaisella oksalla käpy käpälissään. Sen metsissä liitelevä serkku tarvitsee pesäpaikkoja ja toimivia kulkuyhteyksiä. Metsänomistaja taas tarvitsee tiedon siitä, miten omaa metsää saa käyttää ja miten mahdollinen merkityksellinen taloudellinen haitta korvataan.

Suojelun ja omistusoikeuden ei tarvitse olla vastakohtia. Avoin yhteydenotto, selkeät rajoitukset ja toimiva korvausmenettely tukisivat molempia.

Laihialainen.fi:n jatkoselvitykseen jää yksi keskeinen kysymys: kuinka monelle maanomistajalle valtio on todellisuudessa maksanut liito-oravasta korvausta vuosina 2016–2025, kuinka paljon ja kuinka pitkän odotuksen jälkeen?

Lähteet

Luonnonsuojelulaki 9/2023, erityisesti 78, 111, 113 ja 115 §; eduskunnan kirjallinen kysymys KK 485/2009 vp ja ministerin vastaus; HE 146/2015; Ylen Metsänhoitoyhdistys-haastattelu 2026; MTK 3.11.2026; Suomen luonnonsuojeluliitto 3.11.2026; Kokoomuksen metsälinjaus ja ympäristöohjelma.

Laihialainen.fi – toimituksen taustaselvitys. Kuvituskuvassa esiintyvät henkilöt ja liito-orava ovat kuvitteellisia.

error: Sisällön kopiointi ei ole sallittua. Voit jakaa linkin alkuperäiseen artikkeliin.
Laihialainen
Evästeasetukset

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä parhaan mahdollisen käyttökokemuksen tarjoamiseksi. Evästeet tallennetaan selaimeesi ja ne auttavat meitä tunnistamaan sinut, kun palaat sivustolle. Ne myös auttavat tiimiämme ymmärtämään, mitkä verkkosivuston osat ovat sinulle mielenkiintoisia ja hyödyllisiä.